TerhoNikulainen1 Yritykset ovat tulevaisuus

Eurooppapäivä ja Suomi - historiallinen näkökulma

  • RUK:n 29. kurssin 50v-juhlakokous Katajanokan kasinolla. Kuva: Yrjö Nikulainen
    RUK:n 29. kurssin 50v-juhlakokous Katajanokan kasinolla. Kuva: Yrjö Nikulainen

Kuilu Suomen sivistymisessä on 90 %:sesti viime sotiemme (1939 – 1945) aiheuttamaa. Kun taas vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteen pyrkimykset nostivat Suomen sivistysasteen korkeimmalle tasolle 1300-luvun jälkeen.

Toisaalta viime sodat kohensivat kansallista sivistymisen tarvetta, mutta sodan häpeästigma (vaikka hopea ei ole häpeä) on syy siihen politiikkaan, jota tänä päivänä harjoitetaan, ja jota on harjoitettu 1980-luvulta alkaen, kun tuli putki porvarihallituksia (mukaan lukien Lipposen hallitus). 

Tulevassa mahdollisessa  hallituksessa 2019 Vasemmistoliitolla menevät varmaankin nopeasti sukset ristiin hallitusohjelman kanssa.

Se, että Suomi on omaksunut pääideologiakseen markkinaliberalistisen ajattelutavan, jota ei voi vastustaa, koska ylintä johtoa myöten valtioelimet kaikki ovat joutuneet siihen mukautumaan, sanelee hegemonisen pyrkimyksen olla ykkösmaa digitalisaatiossa, mikä on johtanut nykyiseen pakkodigitalisaatioon, jossa moni jää rannalle.

Poliitikot elävät omassa kuplassaan, eivät kansalaiset. Oikeisto-vasemmisto ajattelu ei ole todellisuutta enää tänä päivänä. On naurettavaa, kuten Risikko totesi, että istumajärjestyksestä tehdään huomioon otettava asia. Käytännön järjestelyt on kuitenkin tehtävä, kun istumajärjestys muutetaan, naurettavaa tai ei.

 

Missään asiassa ei ole enää selkeää oikeisto-vasemmisto-ajattelua, joten on naurettavaa, että on vielä poliittisia oikeisto- ja vasemmistopuolueita.

Poliittiset ideologiat ovat sinänsä vahingollisia kansan enemmistön kannalta. Niillä on merkitystä vain puolueiden jäsenille, ei kansalaisille, joiden pitää elää maassa, jossa poliittiset puolueet saavat luoda säännöt ja lait.

Esimerkkinä vaikkapa aktiivimalli leikkureineen. Ei juuri voisi olla järjettömämpää keksintöä. Aktiivimalli leikkureineen on puhtaasti poliittis-ideologinen luomus, joka perustuu markkinaliberalistiseen ajatteluun ja muihin vääristyneen todellisuuden kuvitelmiin, jotka ovat poliitikkokuplan tuotetta. Kansalaiset ovat kuplavapaita, ja jos tavallisia ihmisiä syyllistetään omassa kuplassa elämisestä, niin ei tiedetä mistä puhutaan.

Kun poliitikoista puhutaan omassa kuplassa elämisestä, sanotaan tosiasia.

Kun välitön uhka Suomen miehittämisestä väistyi, sodat käyneen sukupolven mielen pohjalla oli pelko uudesta sodasta ja/tai miehitetyksi tulemisesta kuten naapurimaat etelän suunnalla miehitettiin. Se kuplii suuren naapurin johdon mielessä edelleen, ja on vain ajan kysymys, milloin se ottaa haltuunsa koko Ukrainan.

 

Olen kärsinyt toisessa polvessa sodan pelon aiheuttamasta umpioitumiseen johtaneesta stigmasta, kuten valtaosa Suomen suurten ja pienten yritysten johdosta 1940-luvulta alkaen. Yksi sukulaiseni kuoli hämärissä olosuhteissa 1968, kun miehityspuhe oli jälleen kuumaa. Hän oli suuryhtiön johtaja. Pelon ja sodan stigman vaikutusta kaikki tuo (vaikka hopea ei ole häpeä).

Vanha kulttuurimaa Suomi kansainvälisine kontakteineen, joita oli 1300-luvulta alkaen, unohtui historiaan 1940-luvulla. Ikävä tosiasia, jota ei viimeaikainen kehitys maailmassa lievennä.

Suomen poliitikkojen pahimpia virheitä tällä vuosikymmenellä oli leikata koulutuksesta ja sivistystoimesta, koska koulutus ja sivistyksen voima ovat ainoita jotka vievät maata eteenpäin ja tekevät ilmapiiristä vapaamman.

 

Insinöörikulttuuri on sekundaarinen tekijä sivistysmaan kehittämisessä ja ylläpidossa. Sillä ei ole merkitystä ilman sivistyspohjaa.

Esimerkiksi Kansalliskirjaston historiallisten näyttelyjen perinne kärsi pahoin hallituksen suorittamien leikkausten vuoksi, ja amk-kirjastojen informaatikkojen ja kirjastonhoitajien virkoja on lopetettu tähän kevääseen saakka samasta syystä. Opetuksesta amk:issa ei ole voinut muutamaan vuoteen juuri puhua.

Lukuisia kirjastoja on jouduttu sulkemaan. Yliopistojen laitoskirjastoja mukaan lukien kokoelmia on viety kaatopaikoille.

 

Digitaalisuuden ihannointi on hetken trendi, joka ei ole samaa perua kuin sivistys. Jonakin päivänä kupla puhkeaa, kun ei ole rahaa toteuttaa järkevällä tavalla tärkeimpiä digitalisaatiohankkeita, jotka riippuvat osittain EU-rahoituksesta, sen sijaan että niiden toteutus toisi lisäarvoa.
 
Digitaalisuuskupla on vastavaikutusta sodassa häviämisen aiheuttaman stigman kompensoinniksi.

Digitalisoinnista kärsi ja kärsii edelleen suuri osa kansasta, mm. kun televisioverkko ja tv-lähetystoiminta pakkodigitalisoitiin Suomessa ensimmäisten maiden joukossa 2008. Yhdysvalloissa ja Britanniassa on vieläkin analogisia tv-verkkoja, joiden lähetystä voi katsoa analogisilla vanhoilla vastaanottimilla, ja niissä maissa valmistetaan vielä analogisia vastaanottimia.

Tv-toiminta on yksi pieni (mutta kansan elämään negatiivisesti vaikuttanut) esimerkki pakkodigitalisoinneista, joita maa on täynnä. Syntyy todella paljon vältettävissä ollutta romua, kun esimerkiksi HSL digitalisoi tiedotuksensa ja käyttää tiedotussovellukseensa liitettyä matkapuhelinlippua matkustusvälineenä, mutta sovellusta ei voi ladata kuin kaikkein uusimpiin puhelimiin. Täysin järjetöntä. Kaksi vuotta vanhemmat puhelimet eivät käy. HSL itse syyllistyy hiilijalanjäljen kasvattamiseen, kun vaatii kansalaisia uusimaan toimivat puhelimensa uudemmiksi malleiksi.

Toisaalta, tekstiiliteollisuus tuottaa 73 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Puhe muista lähteistä tulevista hiilidioksidipäästöistä ja niiden aiheuttamasta hiilijalanjäljestä on liioittelua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Mikä siis on se jakolinja ihmisryhmien välillä, joka kuvaa nykyisyyttä? Millainen tulisi olla senmukainen puoluekenttä?

Onko jollakin maalla puoluekenttä vallitsevuutta miten hyvin kuvaava, ja onko jossain sumeutta, tässä kohden?

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen

Hyvä kysymys, Juha Myllärinen.
1) puoluekentän tulisi olla flexiibeli eli joustava, ei ankkuroitu hallitsevaan ideologiaan, joka sekä länsimaissa että useimmissa Aasian valtioissa on markkinaliberalistisen ajattelun nieleminen pureksimatta
Tämä ei merkitse vasemmistolaista kantaa hegemoniseen, vallitsevaan ajatteluun, vaan käytännön johtopäätöstä Adam Smithin ym. perinnön vahingollisten vaikutusten tuottamasta tuhojäljestä.
2) suurta sumeutta puoluekenttien vallitsevuudessa on lähes jokaisessa maassa, joka on mukautunut taloudellisen ajattelun valtavirran mukana ajelehtijaksi
Edustuksellinen demokratia vaatii isoa perustuslakiremonttia, mutta sitä ei ole näköpiirissä niin kauan kuin poliitikot puolustavat henkilökohtaisia uskomuksiaan ja sulkevat silmänsä tosiasioilta, jotka heidän politiikastaan aiheutuvat. Poliittinen leikkikehä on houkutteleva.
Näitä vaikutuksia on mm. suuri lapsiköyhyys ja työttömyys. Työttömyyteen käytetään "lääkkeinä" tilastojen kaunistelemista kyseenalaisin keinoin.
Lapsiköyhyyttä pidetään vain perheiden asiana.
Ikäihmisten hoivapalvelut on annettu enimmäkseen kansainvälisten ketjujen hoitoon kuntien valtionosuuksien leikkausten vuoksi, mikä on hölmöläisten peiton jatkamista. Vanhukset jäävät vaille hoitoa ja liian pienet henkilöstömäärät kuormittavat työntekijät uupumukseen asti ja yli. Hoiva-ala on menettänyt houkuttelevuutensa eikä sille saada edes kesätyöhön lähihoitajia.
Suomen sisä- ja talouspolitiikan hoito on yleisvaikutelmaltaan katastrofi.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

"Suomen sisä- ja talouspolitiikan hoito on yleisvaikutelmaltaan katastrofi."

Harvempi tietää, että muu on mahdotonta.

Mahdottomuutta ei tuosta vie pois se, että ajoittain on sopivan kivaa, ja siedettävää, tai joillakin luksusta.

Joskus näissä tapahtuu isompia kulkuja, vaikean kautta. Tällaisten odottaminen on realistista, jos ajattelee, että jatkuvasti ollaan rasitusten rajoilla, vaikka rasitukseen tuotaisiin erilaista lievennystä, aktiivisesti.

Käyttäjän TerhoNikulainen1 kuva
Terho Nikulainen Vastaus kommenttiin #3

Kommenttini on vetoomus politiikkaan vetoa tunteville.
Asiat joita lähtee hoitamaan, tulisi tuntea, ja poliittisten päätösten seurausten tunteminen ja myöntäminen on ainoa muutoksen edellytys, jossa kurjuutta kyetään vähentämään aktiivisesti.

Toimituksen poiminnat