Lääkäri- ja hoitajapula, lääketieteen harmaa alue ja potilas-lääkäri -suhde

Olen ottanut esille terveydenhuollon ja sen asiakkaiden kannalta merkittävimmät asiat, jotka on ratkaistava tulevaisuudessa.

Lääkäri- ja hoitajapula ja sosiaalialojen henkilöstövaje aiheuttavat ylipääsemättömiä ongelmia sosiaalialojen ja terveydenhuollon järjestelmille jo tällä hetkellä. Tulevaisuudessa ongelmat korostuvat ja vähentävät lääkärien aikaa tutustua alan uusimpiin tutkimustuloksiin.

Puolueeton lääketieteellinen tutkimus laajentaa terveysalan tietomäärää eksponentiaalisesti eli samassa määrin kuin tieteellisen tiedon katsotaan yleisesti kasvavan. Tämän looginen seuraus on, että avointen kysymysten määrä tieteissä kasvaa tätä jyrkemmin eli harmaa alue lisääntyy nopeammin kuin tunnetut asiat. Sotessa tällä voi olla ennustamattomia seurauksia.

Käytännön terveystieteellisessä toiminnassa käsite hyvä lääkäri merkitsee sitä, että hän kykenee toimimaan menestyksellisesti ammatissaan tiedon määrän kasvusta huolimatta siten, että hänen avullaan potilaat parantuvat ja ovat tyytyväisiä lääkärissä käyntiinsä.

 

Hyvä lääkäri ei ole kädetön lääketieteellisen tiedon harmaan alueen nopeasta kasvusta huolimatta. Hän pystyy navigoimaan tiedon valtameressä niiden suuntaviivojen ja maamerkkien turvin, jotka hän tunnistaa kokemuksensa perusteella osaten niiden avulla soveltaa tieteensä tuloksia yksittäisiin sairauksiin ja potilaisiinsa.

Kokeneisuudestaan huolimatta niin yksityispraktiikkaa hoitava lääkäri kuin terveyskeskuksessa työtään tekevä, toimii jatkuvasti myös arvailujen varassa ja joutuu kokeilemaan toisinaan eri ratkaisuvaihtoehtoja. Se, että tämä tuntuu arveluttavammalta julkisella puolella, ”arvauskeskuksessa”, kuin yksityisellä lääkäriasemalla, johtuu henkilökunnan kiireestä ja siitä, että potilaan ja lääkärin välille ei synny voimakasta luottamussuhdetta jos syntyy ylipäätään mitään suhdetta.

Yksityispuolella kiire ei ole hallitseva tekijä. Useimpien potilaiden hoidon korvaa näiden vakuutus tai työterveyshuolto, joten kiireelle ei ole perustetta. Potilasmäärän mitoituksessa voidaan ottaa huomioon jokaisen potilaan mahdollinen ajan tarve, mitä puolestaan julkisessa terveydenhuollossa ei tunnusteta toimintakulttuurin keskeiseksi tekijäksi. Yksityislääkäri voi, toimiessaan luottamuksen arvoisesti, olla varma että potilas turvautuu uudelleen juuri hänen apuunsa sairaustapauksessa, sitä varmemmin mitä huolellisemmin hän työskentelee ja mitä pitemmän ajan hän käyttää potilaaseensa. Mennään potilaan ehdoilla, kun terveyskeskuksissa mennään osittain järjestelmän ehdoilla.

 

Yksityinen terveyshistoriani kuvaamiini seikkoihin peilaten

Lääkärikokemukseni ovat koostuneet monenlaisista kohtaamisista. Huteja on ollut paljon, mutta myös kohdalleen menneitä diagnooseja.

Muistamiani fyysisiä sairaustilojani on hoidettu 3-vuotiaasta alkaen. Ensimmäinen kokemus oli, että olin viikon ajan julkisen puolen sairaalassa tutkimuksissa mystisen ja voimakkaan jalkakivun vuoksi. Mitään ei saatu selville. Jalkakipu hävisi vähitellen itsestään.

Seuraavan kerran olin erikoissairaanhoidon puolella julkisella sektorilla uudenlaisen kivun vuoksi, jonka syy selvisi vasta 27 vuotta myöhemmin yksityislääkärin vastaanotolla. Yksityislääkäri järjesti niin, että kipu saatiin hoidettua leikkauksella eikä siitä ollut sen jälkeen vaivaa.

Kolmas keissi oli vaikein. Arvauskeskuksen lääkäri oli pihalla kuin lumiukko, vaikka olin pitänyt häntä luotettavana ja asiantuntevana. Minun oli mentävä yksityislääkärille saadakseni diagnoosin ja lähetteen erikoissairaanhoitoon. Tuo arvauskeskuksen lääkäri ei tunnistanut sairauttani vuonna 1999, joten sain diagnoosin ja asianmukaisen hoidon yksityislääkärin diagnoosin ansiosta vasta vuonna 2008. Tällä välin sairauteni äityi pahaksi ja aiheutti monenlaista sivuoiretta. Väärä lääkitys (arvauskeskuksen väärän diagnoosin ja hoitovirheen vuoksi) vuonna 2004 aiheutti mm. omat vakavat sivuvaikutuksensa, jotka eivät ole 15 vuoden aikana lientyneet, päinvastoin.

 

Terveydenhuoltojärjestelmän raskaat vastuut lääkäreitä ja potilaita kohtaan

Mitä enemmän tieteellinen tieto tuo epävarmuustekijöitä käytännön lääketieteelliseen potilastyöskentelyyn, sitä tärkeämpää on, että lääkärit tuntevat vastuunsa ja osaavat työnsä. Pahin skenaario on, että sote-uudistuksen seurauksena lääkärit eivät enää koe työnsä olevan omassa hallinnassaan, vaan tuntevat jäävänsä yhtä syrjään hallinnollisen uudistuksen pyörteissä kuin tavallinen julkisen puolen potilas jää arvauskeskuksissa jo tänään.

Korostan, että minulla on ollut hyviäkin kohtaamisia terveyskeskuksissa. Paras lääkäri oli nuori ulkomaalaistaustainen, jota en ollut aikaisemmin tavannut. Hän oli todella huolellinen ja vastuuntuntoinen, asiantunteva ja ystävällinen ja osasi puhua täydellisesti suomea ja ymmärsi sitä yhtä täydellisesti.

 

TerhoNikulainen1
Helsinki

Akateeminen koulutus Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Toimittaja, kirjaston ammattilainen ja yrittäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu